Voi tätä ihmisen eloa ja aikaa,
Ei kukaan täällä turhuutta kaipaa.
Olisipa aina kissanpäivät,
Kaivoon heittäisin huolen häivät.
Saattaisi se joskus jo kyllästyttää,
Aina vain maata ja pötköttää.
Ei millään aina voisi vain maata,
Ei sängyn pohjalle jäädä saata.
Kyllä joskus aivan kadehtii kun katsoo kissaa tuota,
On kissan elämä vailla huolta.
Siinä sitä tälle illalle on ihan tarpeeksi mietitty, pitää varmaan harjoitella itsekin kohta tuota jouten oloa tuolla sängyn pohjalla. Huomenna on jälleen työpäivä ja kaikkea muuta:-) En vaan malttanu olla laittamatta tuota kuvaa kun Eetu ottaa rennosti:-) :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti